Joskus 1990-luvun taitteessa syntyneen ramopunkin veteraaneihin kuuluva Häiriköt-trio on edelleen luotettavan ripeä ja rosoinen levyttäjä. Korkeajännitys-viitteistöstä on edetty strategisempaan sissisotaan omassa kaupungissa, jonka mukaan uusi Helsinki-levy on nimetty. Rullaavaan punkriffailuun sovitetut mielikuvat ovat turisteille esitellyn julkisivun takaisia visioita, kuten metron syövereissä kiitävän Oranssin avohoitola, paranormaaliksi olioksi osoittautuva Piritorin beibi, lähiöiden betonipihoille, Tokoinrantaan ja Linjoille saapuva Kaupungin kesä tai Yksinäisen jäbän omaksuma rooli öisten katujen Charles Bronsonina, Väkivallan vihollisena.
Jäntevästi rokkaavien biisien joukossa on Taistelulaulun kaltaista hengen nostatusta, mutta yleisilme on yrmeämpi ja ahdistuneempi. Mielen hyytää Ikuinen marraskuu, kun Ei pakopaikkaa löydy. Maailma kaatuu niskaan, tuo suuri Salaliitto, jonka tuottama paranoia paisuu kaiken kattavaan dystopiaan Tulevaisuus on musta. Petollisen lennokas melodia ja kertsi linjaavat asenteen lohduttoman tylysti: ”elämä on ajan haaskausta, kuka muka selviää maailmanlopusta”. Kävi pallolle miten kävi, Häiriköiden kanssa voi vain pogoo, kunnes kuolee.
