Ei auta: Hal-yhtyettä on pakko verrata The Thrillsiin. Molemmat bändit tulevat Irlannista, perustavat aurinkoi sen poppinsa 60- ja 70-lukujen niksien häpeämättömään kuppaamisen ja The Thrills ehti ensin. Molemmat yhtyeet ovat myös tehneet erinomaisen esikoislevyn. Veljesparin ja kosketinsoittajan muodostama trio tekee retropoppia, joka voisi kuulostaa turhalta vanhan vatkaamiselta. Halin nuorukaiset tekevät melodisen poppiksensa kuitenkin niin vilpittömällä antaumuksella, että aikamoinen kyynikko pitää olla tätä mollatakseen.
Yhtyeen lauluklangi on täydellinen valittuun sarkaan eli beach boys-beatlesiaaniseen säveltaiteeseen. Lapsenkasvoisen David Allenin ääni on suoraan pop-taivaasta ja tuo mieleen nimenomaan brittiläisen 60-luvun nösserömmän laidan hollieseineen ja marmeladeineen. Halin ainoa heikkous on sekin tuttu englantilaisen pehmoisemman kitarapopin historiasta. The Beatlesia hellämiedommat yhtyeet, kuten The Hollies, tuppasivat aikanaan olemaan hieman pikkusieviä ja helposti ennakoitavia loputtomassa kauniin melodian metsästyksessään.
Halin kannattaisi jatkossa pöläyttää pari rujompaa raitaa sekaan ja yhtyeen kauniit laulut kuulostaisivat varmasti vielä kauniimmilta. Nyt lievä emotionaalinen köykäisyys erottaa Halin Teenage Fanclubin ja Super Furry Animalsin tapaisista aikamme todellisista pop-kurkoista.
HAL: Hal
Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Arvio
HAL
Hal
Rough Trade
Hal
Rough Trade