Tästä on tulossa todella outo suomihoppivuosi. En ole koskaan oikein lämmennyt gangsta-räpille genrenä, musiikin tai lyyrisen sisällön suhteen. Minkäs sille tekee, jos East Coast -hippien reppuräppi on aina kolissut kovemmin ja lännestä Bay Arean kovisten sijaan Pharcyden, Jurassicin tai Delin tapaiset pehmot.
Miten voi siis olla, että armon vuonna 2009 ensin kolahtaa OG Ikosen Mieron tiellä ja nyt Streets Of Nekala? Ehkä täytyy vanhemmiten alkaa tutustua taas 90-luvun pahisten pörinöihin ja vinkunoihin.
Vaikka suuret sukupolvet onnistuivat despoottien ja murhaajien ylistyslauluja kailottamalla tekemään poliittisen musiikin aika myrkylliseksi konseptiksi, niin räpin parissa onneksi jaksetaan marmattaa. Tämänkin levyn paras biisi on Nyt ammutaan pankkiiri. Toisaalla jopa normaalisti kuumottavasta panobiisistä saadaan lähes siedettävä lievästi itseironisella otteella. Lähes.
Hannibal on vuosikausia ollut yksi Suomen parhaista solisteista ja alkaisi pikkuhiljaa ansaita myös asiaankuuluvaa arvostusta. Tälläkin levyllä ei aivan joka tausta ole meikäläisen nöösiin makuun, mutta flow toimii aina.