Basisti ja laulaja Glenn Hughes paikkasi Deep Purplessa vuonna 1973 mallikkaasti Roger Gloverin jättämän tyhjiön. Mies uutti yhtyeen ilmaisuun maukkaita funk- ja soul-kulmia, mikä alun viehätyksen jälkeen alkoi suuresti ärsyttää kitaristi Ritchie Blackmorea.
Deep Purplen hajottua Hughes heittäytyi sekalaisiin hanttihommiin sekä soolouralle, joka on kestänyt näihin päiviin saakka. Resonate katkaisee kelvosti kahdeksan vuotta kestäneen levytystauon.
Albumin hard rock -rypistely kehkeytyy yllättävänkin raskaaksi. Sävellykset kirmaavat melodisella, mutta vimmaisella tyylillä. Ajoittain mielleyhtymät hiipivät jopa Ozzy Osbournen tummimpiin edesottamuksiin.
On hiukan harmi, että jyrääminen osin peittää alleen kappaleiden sävyjä. Glenn Hughesille ominaisia groovailevia elementtejä ei kokonaisuudesta löydy, joten vivahteet jäävät lähinnä kosketinsoittaja Lachy Doleyn siivuttelemien hehkuvien sähköurku- ja syntikkakuljettelujen kontolle.
Hughesin lauluääni vaikuttaa pysyneen tasaisen ulottuvana. Basistina hän taitaa tanakat kuviot, mikä sopii Resonaten luonteeseen.