Läheskään kaikki suomirockiset bändit eivät joko pysty tai ehdi kasvaa optimaalisiin mittoihinsa. Eväitä ei yksinkertaisesti ole tai jälkimmäisessä tapauksessa levy-yhtiön kärsivällisyys lopahtaa ennen aikojaan. Tässä suhteessa Happoradio näyttää olevan kohtalaisen hyvissä asemissa. Yhtyeellä on ollut päinvastaisista epäilyistä huolimatta kykyä kehittyä ja sille on annettu tähän aikaa.
Kolmannella albumillaan Happoradio lähestyy voimarockin ykkösdivisioonan kynnystä. Vuosipäivän soitossa ja teksteissä on sen verran tuoreutta ja omaa ilmettä, että jos laulajakitaristi Aki Tykin äänessä olisi persoonallisempaa särmää, niin ovi saattaisi jo käydä. Varo miestä on albumin avauksena erinomainen, napakasti riffaava rockbiisi. Muutamat Happoradion laulumelodiat ja tulkinnat lähestyvät Neljää Ruusua. Näistä raidoista jousien vahvistama Suru on sisältää AH Haapasalon hienoa kitarointia. Pumppu lyö kiihkeästi ja mainiosti rullaava Tavikset on Happoradiota kriittisimmillään. Toistaiseksi onnistuneimman albuminsa Happoradio päättää oikeaoppisesti Encoreen, jonka vieraana kuullaan Stellan Marja Kiiskilän sanatonta taustalaulua.
