Harriet Hägglund muistetaan mahtipontista poppia esittäneestä Passionworksista. Alun biisikaksikko Kuin vesipisara ja En voi sua muuksi muuttaa antavat ymmärtää, että samantapaista mahtipoppia esittää Harriet Ja Käpypojatkin, mutta suomen kielellä.
Kokonaisuus on onneksi monipuolisempi. Hägglund on aika hyvä säveltämään pitkälinjaisia melodioita, joihin surumieliset sanoitukset sopivat hyvin. Levyn toinen puoli muodostuu reippaammista ralleista, joissa tekstit ovat paikoin ilkikurisia ja kuplettimaisia ryöpsäyksiä. Mäkin haluan vauvan– ja Rokkitähti–kappaleissa lähestymistapa on julman ironinen. Pienenä miinuksena tekstimaailmaa leimaa toisinaan vihaisuus ja ärsyyntyneisyys, mikä heikentää sanoman tehoa.
Olennainen osa Käpypoikien tiukan terävää sointia on mukavaa pehmeyttä ja eloisuutta tuova sello, joka erottaa kokonaisuuden tavanomaisesta. Toinen soinnin merkittävä tekijä on Hägglundin soittamat kosketinsoittimet.
Harriet ja Käpypojat on kyennyt luomaan nautittavan albumin. Hieman rennompi ote ensi kerralla, ja lopputulos on vielä nautittavampi.