Silkkaa omaa laiskuuttani olen antanut losangelesilaisen Warpaintin häälyä tietoisuuteni puolihämärässä marginaalissa, mutta sitäkin kiehtovammalta ja tuoreemmalta kolmas albumi Heads Up nyt vaikuttaa. Ensikuulemalla yhtyeen musikaalinen sotamaalaus ei ole fasadiltaan tai väritykseltään kaikkein räikeintä tai hyökkäävintä, vaan ennemminkin rauhanomaista ja itsetietoisen pelkistettyä sävytystä sekä säännösteltyjä rock- ja tanssimusan riffi- ja rytmikikkoja. Taika aukeaa hartaalla kuuntelulla hyvin miellyttävästi, tietyllä mantran hartaudella murmutettujen kepeiden melodioiden myötä.
Eteeriset tunnelmat, rytmiset synakoukut, rumpuluupit ja bassokuviot ovat hyvin linjassa. Musisoinnin matala volyymi istuu täydellisesti Emily Kokalin ja Theresa Waymanin lauluääniin niin soolona kuin sopivan sliipatuissa stemmoissakin. Kitaroiden osuutta on tiettävästi lievennetty selvästi, mutta hyvin annostelluilla helinöillä ja ilmavilla kompeilla nekin lunastavat paikkansa epäilyttävästi ”aikuisemmaksi” mielletyllä levytyksellä. Warpaint on kuitenkin näin pintapuolisten arvotusten yläpuolella eikä myöskään asetu latteiden indiekliseiden näyteikkunaan.
