HELLOWEEN: Rabbit Don´t Come Easy

Helloweenia voi pitää jonkinlaisena epäonnen soturina. Bändillä on riittänyt hankaluuksia kokoonpanonsa kanssa. Bändi on jättänyt väkevän jäljen heavyyn, vaikka yhtye ei ehkä kuulukaan suurimpien nimien joukkoon. Tahransa kilpeen ovat jättäneet myös erinäiset seikkailut tai peräti sekoilut musiikillisessa linjassa, mutta viime aikoina toki huippulaatuakin on kuultu.

Rabbit Don´t Come Easyn kohdalla vanha klisee juurilleen paluusta pitää paikkansa, vaikka termi kuulostaisi miten kuluneelta tahansa. Helloween ei palaa niinkään puhtaasti omille juurilleen, vaan heavyn juurille ylipäätään. Soundeja myöten bändi tekee kunniaa brittiläisen heavy rockin perinteille, mutta jollakin selittämättömällä tavalla pystyy silti kuulostamaan jopa nykyaikaiselta. Eikä vähäisin merkitys ole suinkaan sillä, että bändi pystyy jälleen kerran esittämään vähintään kohtuullisia sävellyksiä, vaikka toki Nothing To Sayn reggae-välipala ainakin aluksi kuulostaa hämmentävältä. Toisaalta Helloween osoittaa jälleen kerran, että vaikka se suhtautuu musiikkiin vakavasti, suhtautumistapa ei ole haudanvakava.

Rabbit Don´t Come Easy on siinä mielessä hankala Helloween-levy, että sillä ei ole täysin selkeätä linjaa. Sekä Helloweenin oma historia että brittiläisen heavyn historia sekoittuu hyvässä hengessä. Bändin vannoutuneet fanit ymmärtävät tapahtuneen kehityksen ja sen tuomat muutokset helposti, mutta bändin uusin ei välttämättä avaudu yhtä helposti niille, jotka eivät ole seuranneet yhtyeen uraa herkeämättä.

Pakko on muistuttaa, että Rabbit Don´t Come Easy on taas sellaista pirteätä ilotulituksen juhlaa, jonka avulla Helloween on aina saanut innostumaan. Uljas, ryhdikäs ja pirteäkin heavy juuri Helloweenin tapaan toteutettuna sytyttää sellaiseen heavyn riemulliseen kokemiseen, johon kautta aikojen vain harvat yhtyeet ovat pystyneet.