Luuranko on Herra Ylpön ja Ihmisten neljäs albumi, ja ensimmäinen jonka tuottajina ovat toimineet Rake Eskolinin sijasta Gabi Hakanen ja Teropekka Virtanen. Hakanen vaikutti CMX:n taustalla Isohaara-levyyn (2002) saakka, minkä jälkeen Eskolin on ollut mukana määrittelemässä yhtyeen soundia. Jos tuntuu siltä, että CMX on Isohaaran jälkeen tehnyt vääriä asioita, Ihmisten uusimpaan kannattaa tutustua, vaikka Ylppöä kohtaan heräisi ennakkoluuloja.
Albumin avaa pitkä ja rönsyilevä Peloton enkeli, jolla A. W. Yrjänä vierailee laulajana säpsäyttäen asiasta tietämätöntä ensikuuntelijaa aikamoisesti. Yrjänän osuus tuo kaiken lisäksi mieleen CMX:n Pelon enkeli -kappaleen (2000) selkeästi alleviivaten.
Luurangolla Ihmisten soitto kulkee ja hengittää ihan eri malliin kuin aiemmin. Musiikilliset vaikutteet poimitaan usein 1990-luvulta aina vähemmän odotuksenmukaisia sellaisia myöten. Levyllä reipasta brittipoppia ja Don Huonot/Ismo Alanko -osastoa vastaan asettuu Tool-hevi ja vieläkin metallisempi ilmaisu. Ylpön lyriikoista esimerkiksi Tulipäähippiäinen pitää yllä elämänmakuista suhdekerrontaa, mutta tällä kerralla myös runollisempi teksti irtoaa.
Omaperäinen ja kunnianhimoinen albumi pitää sisällään yhden parhaista Ylpön kynäilemistä kappaleista. Vaikka Nokkostähti ja Hääyö ovat nekin koskettavia esityksiä, Lista Hämähäkkimiehen vihollisista suorastaan valloittaa highfidelitymäisellä elämänkatsomuksellaan.