Hidaste ja nero – Aviv Geffenin ja Steven Wilsonin Blackfield ei ole tasapainossa

Blackfield
Blackfield V
Kscope

Blackfield V on Blackfieldin viides levy, mutta vasta kolmas Steven Wilsonin ja Aviv Geffenin tasapuolinen kollaboraatio. Kaksi edellistä Blackfield-levyä olivat lähinnä Geffenin soololevyjä, joilla Wilson oli vierailijana. Bändin juurille palaamista on haluttu alleviivata levyn kansikuvalla, jossa on ensimmäisen levyn kannesta tuttu lääkepurkki.

Wilsonin panoksen ansiosta V on kahta edellistä selvästi parempi levy ja esimerkiksi Family Man ja Lonely Soul ovat erittäin hyviä sävellyksiä. Suurin osa levystä on kuitenkin vähän ponneton. Blackfieldin pop-kaavoja noudattavat biisit rajoittavat progressiivisestä Porcupine Treestä tutun Wilsonin luovuutta ja tuntuukin, että Geffen toimii hänelle nykyään enemmän hidasteena kuin kollaboraattorina.

Wilsonin soololevyyn Hand. Cannot. Erase. (2015) verrattuna V on laimea kokemus. Ei se missään nimessä huono ole, mutta Blackfield ei ehkä enää ole paras kanava Wilsonin lahjakkuuden esiintuomiseen. Kahdella ensimmäisellä Blackfield-levyllä popkappalerakenteen rajoitteet inspiroivat Wilsonia uudenlaisiin ratkaisuihin, mutta paikoin Radioheadia ja paikoin Mobya muistuttava V ei kuulosta uudelta.