Phoenix ehti jo väljähtyä, ja pahasti, mutta nyt voi olla taas hyvä aika sijoittaa ranskalaispoppareiden osakkeisiin.
Yhtye ui neljän vuoden takaisella Bankrupt!-levyllään syvälle koralliriutan pastellisävyihin. Ti Amo todistaa, että heillä ei ole ollut kiire golfkentän pukukoodista takaisin It’s Never Been Like That -levyn (2006) kitaravetoisuuteen, saati läpimurtolevy Wolfgang Amadeus Phoenixin (2009) ilmaisuun. Viimeksi mainittu on toistaiseksi paras synteesi vanhasta ja nykyisestä Phoenixista.
Sillä yhtye on tosiaan muuttunut. Syntikkavetoinen disco on tullut ainakin toistaiseksi jäädäkseen.
Bankrupt! oli pöhkösti tuotettu ja miksattu, läpimurtolevyn mahdollistama hupsuttelu; samankaltainen pöhöttyneen indiebändin kyyninen statement, kuin Arcade Firen uusin Everything Now. Phoenix joutui luomaan nahkansa uudestaan, kuten Arcade Fire joutuu nyt.
Ti Amo näyttää, että Phoenix myös onnistui siinä. Levy on edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti viimeistellympi, ja he ovat vihdoin malttaneet luopua levyn keskivaiheen kahden kappaleen suvannosta. Parhaimpia osoituksia uuden ilmaisun voimasta ovat J-Boy ja Fior Di Latte, jotka kuulostavat autenttisimmalta Phoenixilta pitkään aikaan.
Jos tämän vuosikymmenen trendi indiemusiikissa on ollut kitaroista luopuminen, niin ainakin Phoenixin ylle uusi puku sopii varsin hyvin. Levyltä silti uupuu ne kaksi-kolme hittibiisiä, joita Phoenixilta on totuttu kuulemaan.
