Koria Kitten Riotin promo-osasto tekee vahinkoa bändille kuvaillessaan sitä indieksi ja psykedeliaksi. Koria Kitten Riot on äärimmäisen kaukana kummastakin – ellei puhuta Beatlesin jälkipuoliskon psykedelisyydestä. Siitä on kyllä otettu roimasti vaikutteita, ja hyvä niin.
Tieteen ja toivon laulut ovat kauttaaltaan täyttä rautaa. Ne on hienosti soitettu, sovitettu, laulettu ja tuotettu ihan major label –tasoisesti. Tietysti myös sävelletty ja sanoitettu; ainoatakaan täytebiisiä ei ole, vaan perä perään tavalla tai toisella hienoja kappaleita, tarttuvaa hittikamaa ja hitaammin iskevää tunnelmapalaa on yllin kyllin.
Kyse on 60-luvun poppiin nojaavasta melodisesta rockista nykyaikaisin kitarapopsoundein. Sikäli kyse on aivan omanlaisestaan musiikista, että mihinkään toiseen bändiin tätä on vaikea vertailla. Uusia uriakaan ei kuitenkaan auota mihinkään suuntaan.
Suomalaiseksi bändiksi Koria Kitten Riot kuulostaa hämmästyttävän kansainväliseltä kokonaisuudelta.
