HONEY B & T-BONES: Alien Blues

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen ulkobändilliset intressit lienevät osaltaan hidastaneet Honey B & T-Bonesin julkaisutahtia. Pitkän uran yhteenvetona toimineen Go-Go Shoes -kokoelman (2002) jälkeen triolta on ilmestynyt vain Terrifying Stories From T-Bone Town -levy (2005).

Arvio

HONEY B & T-BONES
Alien Blues
Sound Of Finland

Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen ulkobändilliset intressit lienevät osaltaan hidastaneet Honey B & T-Bonesin julkaisutahtia. Pitkän uran yhteenvetona toimineen Go-Go Shoes -kokoelman (2002) jälkeen triolta on ilmestynyt vain Terrifying Stories From T-Bone Town -levy (2005).

Edelleen kolmikkona pelaavan bändin ote on uuden albumin otsikosta huolimatta totutun maanläheinen. Biisien elinvoiman takaavat syvälle rhythm & bluesin ja bluesin traditioon ulottuvat juuret. Ulkoavaruutta levyllä edustavat lähinnä Esa Kuloniemen painovoimasta ja kaikista muistakin kahleista piittaamattomat kitarasoundit.

Shake That Thing on kliseisine nimineen ehkä yllättävänkin painava johdanto levyn auraalisiin syövereihin. Sharpshooteria leimaavat urbaanin betoniviidakon kulmikas beat ja Kuloniemen ahdistuksissaan kärvistelevä kitaramurska. Honey B & T-Bonesin ja Tuomari Nurmion yhteistyön raikkaana hedelmänä soi Fresh Up The Well.

Midnite Pt. 2 on ennen muuta Esa Kuloniemen instrumentaalinen tykitys Animal Tracksin tehdessä tilaa niinkin vanhanaikaiselle ilmiölle kuin Jaska Lukkarisen rumpusoololle. Aija Puurtisen aina yhtä elastisen ja melodisen basson työparina Lukkarinen pääsee I Could See The Door Was Openilla soittamaan myös hivenen “jazzimmin”.

Kun levyn kivijalkana on perinnetietoinen pelkistäminen, niin albumin houkuttelevuus jää pitkälti Esa Kuloniemen rosoisen ja loputtoman tuntuisesti uusia ääniä metsästävän kitaroinnin varaan.

Lisää luettavaa