Kohti kesää mennään ja aurinko sen kuin paistelee päivä päivältä kirkkaammin ja kauemmin. Näihin tunnelmiin Horse Latitudesin apokalyptinen ja laahaava tuomiometalli ei ole ihan se paras soundtrack.
Primal Gnosisin viisi raitaa kellottavat yhteensä lähes 70 minuuttia, joista 21 ahmii levyn päättävä Beast Of Waste And Desolation. Kaksi basistia ja laulavan rumpalin käsittävä trio on kasvanut nelikoksi, ja raskasta jyystöä maustetaan Moog-koskettimilla. Nämä mausteet ovatkin levyn parasta antia.
Horse Latitudes pyrkii saamaan kuulijan jonkinlaiseen hypnoottiseen transsiin, muttei onnistu siinä kovin hyvin, näin levymuodossa ainakaan. Päällimmäiseksi jää mieleen paikallaan junnaavat riffit, jotka eivät ole erityisen kiinnostavia. Kuitenkin kun kaavaa rikotaan ja bändi tekee irtiottoja, sekään ei tunnu oikein luontevalta. Varsinkin muutamat tuplabasariryminät tuntuvat kovin päälleliimatuilta.
Primal Gnosis on kovin vaikea levy sisäistää ja nauttia, siinä määrin kuin tällaista musiikkia nyt yleensä nautitaan. Yhtye saattaa toimia keikoilla hyvin, mutta levyllä se ei pärjää ainakaan parhaimpiin lajitovereihinsa verrattuna.
Tai sitten arvostelijalla on vain liikaa kevättä rinnassa.