HOWLER: World Of Joy

Arvio julkaistu Soundissa 6–7/2014.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

HOWLER
World Of Joy
Rough Trade

Englantilainen NME sauhusi kovasti Howlerista jo sen debyyttialbumin America Give Up (2011) tiimoilta. Bändi onnistuukin niinkin vaikeassa asiassa kuin vain itseltään kuulostamisessa, vaikka herättää muistumia monista yhtyeistä varsin pitkältä ajalta.

NMEn ja Howleria julkaisevan Rough Traden innostuksen ymmärtää sikäli hyvin, että bändissä tuoksuu epämääräisesti tietty brittiläisyys. Howler rokkaa lujaa kuulostaen samalla kertaa ehdottoman modernilta ja ovelassa perinteisyydessään ajattomalta. Selkeä plussa on Howlerin perustajan ja päälauluntekijän, vasta 21-vuotiaan laulaja-kitaristi Jordan Gatesmithin kursailemattoman intohimoinen ääni. Perinteisellä kahdella kitaralla mennään, mutta sooloihin lähdetään harvoin ja kun se tehdään, jälki on lähes abstraktia melua. Mehukas yhdistelmä laakakiitobiittien, uu-uu-uu-köörien ja jopa Merseybeatiin yltävän pop-sensibiliteetin kanssa.

Chris Heidmanin tuotanto käyttää miellyttävän orgaanista kaikua, joka tuo tuulahduksen 1960-luvulta. Eniten tässä kuuluu 70-luvun Modern Lovers, Ramones ja Smiths, alempana väreilee Stooges ja Gatesmithin diggailema Stonesin psykedeliavaihe. Biisit ovat järjestään iskeviä ja niiden vaikutus levyn nimen veroisesti kohottava.

Lisää luettavaa