Eternaalisen mielenkiintoinen on Circlen kaari, jossa musiikki ei suostu sulkeutumaan ympyräksi, vaan pikemminkin tuottaa ripple-efektejä uusilla laajenevilla renkailla, jotka leikkaavat vanhoja ja muuttavat näin väreiden kulkua. Terminal on suoraviivaista ja särmikästä mutta eheäpiirteistä Circleä, jossa heviriffit pidetään linjakkaina, soundit yhtenäisinä, kappaleet pitkinä ja yllätyksetkin hienosäätöisinä kallisteluina kaarteissa. Sakeassa yhteissoitossa, tahtilajeissa tai melodioissa ei ole kovia kulmia tai äkkivääriä mutkia, jotka itsetarkoituksellisesti hajottaisivat kappaleiden mehukkaasti rullaavan kulun.
Laulajien johtoäänen vaihtelu rennosta örinästä ja rokkirääkäisyistä oopperakailotukseen ja munkkimessuamiseen kaivertaa omat syvät korukuvionsa Circlen jämerään soittorunkoon. Nekään eivät muodosta vastusta emo-ohjuksen määrätietoiselle, ballistiselle etenemiselle. Haetussa terminaalitilassa musisoinnista muodostuu jonkinlainen hawkwindilainen rituaalinen prosessi, joka ei kuitenkaan tarvitse rajatonta mystistä avaruutta ympärilleen kaikumaan. Circlen riffien sinnikkäinkin tautologia latautuu elävällä, keskittyneellä ja innokkaalla soittamisella, jonka fiilinki ei vahingossakaan lusaannu mantramaiseen ambienssiin.
