Höyhenenkepeää voimaa – Sonata Arctica kasvoi aikuiseksi

Arvio julkaistu Soundissa 8/2016.
Kirjoittanut: Mikko Merilinna.

Arvio

Sonata Arctica
The Ninth Hour
Nuclear Blast

Suomen metallivalteista se kevytrakenteisin jatkaa voittokulkuaan – ainakin paperilla. Sonata Arctican yhdeksäs soi aiempia hitusen heavympana, mutta yhtyeen tunnelmallisesti höyhenenkepeä power metal on muuten entisellään. Melodiat kurkottelevat ilakoivina korkeuksiin, syntetisaattorin ja sähkökitaran liitto on iskulauseilla kuorrutettu ja vaara on kaukana.

Ongelmallisinta on, että sävelkynä ei ole The Ninth Hourilla terävimmillään. Muoto on puhdas ja tuotanto kenties onnistuneempi kuin koskaan aikaisemmin, mutta tarttumapinta on liukas. Tuntuu että iskevyyden välttäminen on jopa tietoinen ratkaisu ja toimii hyvin esimerkiksi hypnoottisessa Fly, Navigate, Communicate -helmessä. Yhtye on napannut myös muutamia (kymmeniä) biittejä pois nopeudestaan – mikä lienee aiemmin ollut Sonata Arctican tunnistettavin ja genressään erottuvin ominaisuus. Ehkä nämä kaikki ovat aikuisuuden merkkejä?

Upeista hetkistään huolimatta tuntuu siitä, että ideat ovat loppuneet hieman kesken. Kun Tony Kakko nimikappaleessa korvaa osan  kertosäkeen sanoista mauttomalla ”na-na-nan-nan-naa”-hokemalla, olo on jo miltei petetty.

Lisää luettavaa