Laulaja-lauluntekijä Suonna Konosen johdolla toimiva Huojuva Lato näyttäytyy kakkosalbumillaan täysiverisenä kantriyhtyeenä, joka ei ole yhtä tiukasti kiinni pohjoiskarjalaisuudessa kuin Konosen edellinen kokoonpano. Tukun erinomaisia levyjä tehnyttä Folkswagenia saattoi pitää karjalan kieltä ja karjalaista maisemaa ylistävänä kuriositeettina, mutta Huojuva Lato rankkautuu kotiseutuaan kunnioittaessaankin yleispäteväksi kantribändiksi nuoren Freud Marx Engels & Jungin kannoille.
Ytimekkääseen otsikkoonsa sanomansa kiteyttävä kiekko on syystäkin runsasta radiosoittoa saanutta jatkoa Lähde länteen! -albumille (2010). Huojuva Lato pukee pääosin Suonna Konosen kirjoittamat laulut herkullisen epäurbaaniin asuun Ilkka Vartiaisen pedalsteelin antaessa sovituksiin viimeisen tyylitietoisen silauksen. David Allan Coen, Waylon Jenningsin ja Nick Lowen muinaisen Brinsley Schwarz -yhtyeen ohjelmistosta poimitut lainat toimivat niinikään moitteettomasti.
Kalliit kilometrit -kappaleella yhtye yllättää Freeltä ja The Rolling Stonesilta maistuvalla riffillä ja Vartiaisen pedalsteel-revittelyllä. Omanlaisensa erikoisuus on myös levyn kotimainen käännöskappale, sävelmältään traditionaalinen Hänelle, joka lähtee uutta alkua kohti, jonka Suonna Kononen on suomentanut Heli Laaksosen lounaissuomalaisesta murteesta.
Huojuva Lato vakuuttaa täysin uskottavasti, että rakkaus ja juuret ovat ne mitä ihminen todella tarvitsee. Silläkin uhalla, että rakkaus on pahimmillaan veteraaneja synnyttävää sotaa.
