Torniolaislähtöinen Nina Höynälä on ottanut 50- ja 60-lukujen jazztyylin häikäisevän suvereenisti haltuunsa niin laulajana, säveltäjänä, sanoittajana, orkesterinjohtajana kuin live-esiintyjänäkin. Kolmannella albumilla hänen sävelmänsä, fraseerauksensa ja scat-kikkansa ovat niin huolella hiotut, että kappaleet kärsivät jo tietystä tiukan lauluteknisen kunnianhimon tuottamasta elottomuudesta. Fonisti/huilisti Petri Puolitaival on tehnyt Myan kanssa taustakvintetille myös vilkkaampia sovituksia, jossa muusikoiden solistiset irtiotot, puhallinriffit ja pianosoolot, virkistävät piukeinta tulkintatarkkuutta.
Melodioiden tyylitietoisuus on moitteetonta, ja omat kipaleet sopivat parin coverin rinnalle varsin saumattomasti, mutta kuulijan kannalta niissä ei ole yhtä näppäriä koukkuja kuin perinnegospelissa Wayfaring Stranger, Mongo Santamarian rytmipillerissä Afro Blue tai Arethan soul-bravuurissa Dr. Feelgood. Parhaiten iskevät sulavin slovari Mine Alone sekä rennoimmin perätysten svengaavat Hear Me Plead ja Gotta Be Free, jotka antavat kyytiä jatsaamisen akateemisemmille perusaineksille.