HYPOCRISY: Cloned

Edellisen studiolevyn The Final Chapter piti jäädä Hypocrisyn viimeiseksi, mutta onneksi Tägtgren päätti jatkaa. Menetys olisi ollut liian kova metallimaailmalle. Juuri onnistuminen edellisellä sai uutta puhtia yhtyeen nokkamieheen, ja uuden levyn jälkeen on helppo arvata bändin haluavan jatkaa.

Hypocrisy ei ole unohtanut rujoutta kokonaan, ja mättövaihdekin löytyy, mutta parhaimmat hetket bändi tarjoilee ilmavissa ja hitaasti liikehtivissä paloissaan. Muutamat biisit ovat huikean hienoja kaikessa tuskaisessa melankoliassaan, ja yhtyeen raskaalla kädellä soittaminen tekee niistä upean painostavia.

Jospa kaikki kappaleet noudattelisivat Fractured Milleniumin ja Disconnected Magnetic Corridorsin linjaa, niin tässä voisi puhua jo vuosikymmene levystä, mutta on se Hypocrisy hyvä tällaisenaankin.