IGGY POP: Post Pop Depression

Arvio julkaistu Soundissa 4/2016.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

IGGY POP
Post Pop Depression
Caroline

Ashetonin veljesten kuoltua Stoogesille ei voi tulla jatkoa. Siksi voikin pohtia, mitä Iggy (68), punkin isä ja yksi rockin viimeisistä todellisista suurmiehistä, tekee seuraavaksi.

Hyytävästi nimetty ja kuuntelussa tasaisesti vain kasvava Post Pop Depression yllättää miellyttävästi, useammassakin suhteessa. Ensinnäkin aisapariksi/tuottajaksi valikoitui hyvää työtä Queens Of The Stone Agessa tehnyt Josh Homme, joka plokkasi levylle killeribändin: kitaraan ja koskettimiin Dean Fertitan (QOTSA, Dead Weather), rumpuihin Matt Heldersin (Arctic Monkeys) ja bassoon itsensä. Toki Homme kitaroikin, jopa lap steeliä. Kaikki ovat Iggy-faneja ja poseeraavat kannessakin yhdessä, mikä kertoo paljon. Tässä ollaan läsnä täysillä, tekijöiden ehdoilla.

Kliseitä kaihtava perusmoodi on kohtalokkaan haikea Iggyn pohtiessa elämän rajallisuutta kuolemaa silmiin katsoen.

Suoraan ihon alle luikertelevasta avausbiisistä Break Into Your Heartista lähtien on selvää, ettei tähtäimessä ole rankka Stooges-meno, vaan se pohdiskelevampi Iggy. Post Pop Depression tulee kohti ylväästi teksti ja Iggyn tulkinta edellä. Lähimmät vertailukohdat löytyvät The Idiotista (1977), Lust For Lifesta (1977) ja New Valuesista (1979), jotka unohtumattomasti aloittivat Popin soolouran 70-luvun lopulla. Äskettäin kuolleen ja Iggyä tämän ohuimmalla hetkellä ratkaisevasti auttaneen Bowien läsnäolon aistii musiikissa vahvasti. Parissa kohtaa voisi melkein vannoa Davidin laulavan taustoja.

Kliseitä kaihtava perusmoodi on kohtalokkaan haikea Iggyn pohtiessa elämän rajallisuutta kuolemaa silmiin katsoen, vaan ei surkutellen, vaikka hän paikoin ruoskii itseään jäätävästi. Pelin päättää sattuvasti Paraguay, eräänlainen eläkkeellevetäytymislupaus, mutta Iggy ei olisi Iggy ellei hän viime hetkellä puhkeaisi pitkään, spontaaniin ja sapekkaaseen ripitykseen, jonka kohde tuntuu olevan levyteollisuus, kaikenlainen korporatiivisyys ja ehkä väärin perustein häntä ihannoivat fanitkin.

Toivottavasti tämä ei jää Iggyn viimeiseksi levyksi, kuten hän on uhannut. Jos jää, se on upea päätös ainutlaatuiselle uralle.

Lisää luettavaa