IMELDA MAY: Tribal

Arvio julkaistu Soundissa 6–7/2014.
Kirjoittanut: Juho Kankaanpää.

Arvio

IMELDA MAY
Tribal
Decca

Dublinilainen Imelda May porskuttaa uudella albumillaan eteenpäin tutulla tyylillä. Mayn ja hänen nelihenkisen bändinsä käsissä rockabilly ja rock’n’roll taipuvat moderniksi ja turhaa nostalgisointia välttäväksi viihdemusiikiksi, joka vetoaa varmasti kaikenikäiseen yleisöön.

Mayn suurin vahvuus laulajana on hänen muuntautumiskykynsä. May pystyy laulamaan ihastuttavan käheästi ja ilkikurisesti, mutta toisessa hetkessä vakavoitumaan. Hänen äänensä on tarpeen vaatiessa lempeä tai ronskikin.

May on kirjoittanut suurimman osan albuminsa kappaleista itse. Edukseen erottuu esimerkiksi vastustamaton korvamato I Wanna Dance, joka vetäisi keikkapaikan yrmeimmätkin tanssimaan. Yhtä dynaaminen on myös renkutus siitä, kuinka oma kulta kaikista ärsyttävistä piirteistään huolimatta on ihan kelpo seuraa. Sen sijaan ylistyslaulu jälkikasvusta on jo hitusen liian sokerinen.

Suurimman vaikutuksen tekee melankolisen kaunis Gypsy In Me, joka esittelee aivan uuden puolen Maysta. Iskelmäistä kaihoa kuulisi mieluusti lisää jatkossakin.

Tribal on siis onnistunut levytys, mutta ehkä liian siloteltu erinomaiseen arvosanaan. Imelda May antaa vielä odottaa lopullista täysosumaansa.

Lisää luettavaa