mmortal hajosi vuonna 2003. Siihen mennessä se oli vakiinnuttanut asemansa yhtenä aikalaisen blackmetalin merkittävimmistä ja mielenkiintoisimmista nimistä. Itselleni yhtyeen tuolloin viimeiseksi jäänyt levy Sons Of Northern Darkness (2002) jätti hieman väljähtäneen maun, joskin yleisemmällä tasolla albumia on hehkutettu klassikoksi asti.
Kitaristi-laulaja Abbathin "syrjähyppy”, I-yhtyeen debyytti Between Two Worlds (2006) hyödynsi monia Immortalille ominaisia elementtejä jopa siinä määrin, että Immortal olisi aivan hyvin voinut jatkaa siitä aivan kuin levy olisi osa emobändin omaa diskografiaa. All Shall Fall tekee kuitenkin selväksi, että irtiotot jäävät vastaisuudessakin vähemmän vakiintuneiden projektien harteille.
Abbathin riffikynä on toki parhaimmillaan veitsenterävä, ja yllätyksettömimmilläänkin Immortalilla on ollut tapana tehdä hyvää musiikkia. Seitsemän vuoden levytystaukoon nähden All Shall Fall on kuitenkin lähes typerryttävän keskinkertainen. Kokonaisista kappaleista yksikään ei pidä kunnolla otteessaan, ja ilonaiheita saa etsiä lähinnä yksittäisistä oivalluksista – sellaisista kuin The Rise Of Darknessin avausriffi, joka, ironista kyllä, on levyn sävellyksistä lähinnä I:n tyylisuuntaa.
