Insomnium on korostanut tunnelmallisuutta neljän levyn pituisella urallaan. Bändille tyypillisesti myös Across The Dark on surumielinen albumi, mutta pelkäksi murheen alhossa kyntämiseksi sitä ei päästetä. Elävyyttä levylle tuovat parin nopeamman runttauksen lisäksi aiempaa enemmän käytetyt koskettimet ja Profane Omenin Jules Näverin hempeilemät puhtaat lauluosuudet.
Across The Dark on siinä mielessä vanhan ajan levy, että se puhuttelee saumattomana kokonaisuutena. Biisilistaa ei ole tarvetta vilkuilla eikä silläkään tunnu olevan merkitystä, mistä biisistä päässä kuumottava melodia on peräisin. Tämä kahdeksan kappaleen ja 45 minuutin albumi vie huomion täysin massiiviseen melodisen deathin kokonaisuuteen. Samaa ei voi yksittäisten biisilatausten aikana sanoa kovinkaan monesta levystä, oli musiikkityyli mikä hyvänsä.
Across The Dark ei koukuta heti; se hiipii tajuntaan salakavalasti. Ensin levy tuntuu soljuvan ohi poissaolevan tuntuisena, mutta yhtäkkiä Insomnium on enemmän läsnä kuin moni koko uransa aikana. Määräävässä asemassa on haikea tunnelma, joka välitetään kuulijalle poikkeuksellisen hienoin melodioin.
Mörinälaulun säilyttänyt Insomnium on raikas ja omaleimainen suomalaisen metallin viestinviejä, joka täydentää musiikkiaan koko ajan. Tähänastisen uran huipentuma Across The Dark on lähellä täysosumaa.
