Suomalais-inkeriläisgeorgialainen Irma Agiashvili ääntää englannin kieltä erikoisesti, joku voisi sanoa jopa huonosti. Toisin kuin suomihevimiehillä, tämä ei ole kauneusvirhe vaan nostaa laulajattaren musiikin entistä viehättävämmäksi ja persoonallisemmaksi. Toisella albumillaan Agiashvili osuu muutenkin maaliin kaikin puolin.
Behind Space kuulostaa aluksi kummallisen hajanaiselta sekoitukselta synkkiä balladeja, bluesia, iskelmää, poppia ja hitusen reggaetakin. Kuuntelukertojen kautta korvat muuttavat kirjon yhtenäiseksi, kestäväksi paketiksi. Kruunaajina toimivat Agiashvilin upea laulaminen ja tulkinta. Eniten hänen äänestään tulee mieleen David Bowie silloin, kun mies lauloi matalalta ja lähellä mikkiä.
Agiashvilin kappaleet ovat laadukkaita ja tunteisiin käypiä tyylilajista riippumatta. Johnny Lee Michaels on tuottanut maanläheisen hiljaisesti groovaavan soundin, joka sopii erinomaisesti näihin kappaleisiin. Albumi on ainutlaatuinen yhdistelmä kotikutoista maalaisuutta ja urbaania kansainvälisyyttä.