Nashvillessä vuosisadan vaihteessa perustetun Kings Of Leonin ura vertautuu lähes aikalaisinaan syntyneisiin The Killersiin ja The Strokesiin. Kaikkien debyytit tekivät vahvan vaikutuksen, mutta myöhempi tuotantonsa on ollut jokseenkin kirjavaa.
Followillin veljesten ja serkkunsa muodostaman Kings Of Leonin seitsemäs albumi, We Are Like Love Songsista lyhennetty WALLS ei aiheuta Youth & Young Manhoodin (2003) kaltaista jytäävää riemua, mutta ei toisaalta sorru pahimpaan pitkästyttävyyteen. Virallisesti kahden kitaran ja rytmikaksikon peruskokoonpanoon luottava bändi hakee ytimeltään periamerikkalaiseen rockiinsa sävyjä, joista suuri kiitos lankeaa keikkakosketinsoittajalle Liam O’Neilille. Basisti Jared Followillin rooli nousee muun muassa Coldplayn, Arcade Firen ja Brian Enon kanssa työskennelleen Markus Dravsin tuotannossa kitaroiden rinnalle. Yhtyeen tunnistettavuuden varmistajana on yhä tukkoisesti laulavan Caleb Followillin persoonallinen ja usein kuin studion takaseinustalta kuuluva ääni.
Vaikka WALLS ei sisälläkään välittömiä hittejä, niin toistuva kuuntelu vakuuttaa Kings Of Leonin tehneen kelvollisen perinteestä ammentavan ja onneksi myös muutamaa aiempaa albumia häirinneestä stadionhakuisuudesta eroon päässeen modernin rocklevyn.
