Raumalla perustettu Itkevä Tyttö hakee kolmannella albumillaan omanlaistaan synteesiä suoran, progressiivisen ja taiteellisen rockin välimaastosta. Fuusiota luodessaan bändi pitää musiikkinsa elementit välillä erillään ja välillä enemmän tai vähemmän toisiinsa sulautuneina.
Paikoitellen Samuli Putron ja Herra Ylpön mieleen tuovasti tulkitseva laulaja Lauri-Matti Parppei vastaa Meri-albumin sävelistä ja varsin kiinnostavista teksteistä. Levyn käynnistävällä Elämäni mykkäelokuvassa -kappaleella Itkevä Tyttö tekee vakuuttavaa työtä laulun ja lyriikoiden zencaféisessa hengessä. Kopioikaa kaikki kirjeenne pidättelee kertosäkeidensä ulkopuolella voimaansa kuin vastikään paluun tehnyt Magazine loistonsa päivinä.
Gogolinkadulla on helppo hymyillä antaa jo kultturellilta kalskahtavalla nimellään ymmärtää, että luvassa on dramaattista taiderockia pianon ja jousien kera. Toistaiseksi elossa paljastaa Itkevän Tytön olevan heikohkosti kotonaan suoran rockin parissa. Näkemyksellinen mutta lopullista omintakeisuuden silausta kaipaamaan jäävä levy päättyy yhtyeelle kotimaisemissaan ilmeisen tutuiksi tulleisiin kuohuun ja pauhuun.