En tiedä, pitääkö Seattlesta käsin huseeraava Joshua Tillman pääpestinään Fleet Foxes -yhtyeen rumpalin tointa vai viiden albumin mittaan edennyttä soolouraansa. Selvää on, että näin ulkopuolelta kuulosteltuna Tillmanin aktiviteeteista ensin mainittu on kiintoisampi. Fleet Foxes on lohkaissut riemuisalla harmoniapopilla ja kaikessa retroilussaankin tunnistettavalla soundillaan itselleen mukavan kolon indiemarkkinoilta. Tillmanin folklaulelmia sen sijaan on mahdoton kuulla kovin erottuvana maamerkkinä vaihtoehtotrubaduurien kentässä.
Kuten monissa kaltaisissaan, Tillmanin introverteissä ja kevyesti tuskaisissa lauluissa on paljon hyvää. Folkia ja pienimuotoista kamarimusiikillisuutta yhdistelevä albumi on tunnelmaltaan intensiivinen ja hauraalla kosketuksella luotsatut melodiat valuvat nätisti. Akustiset kitarat soivat lämpimän puisella väreilyllä ja varovaiset pianoakordit putoilevat osuvasti pelkistettyyn maisemaan. Pääjehun lauluääni ei ole järisyttävä, mutta hän käyttää sitä taiten ja tunteella.
Jokin Vacilando Territory Bluesin luonnosmaisessa tunnelmoinnissa kuitenkin jää selkeästi puolitiehen. J. Tillmanin intiimi väristely meinaa vilpittömyydestään huolimatta luiskahtaa tusinatavaraksi.