Entisen ammattisurffaajan ja nykyisen levylaulajan rockuskottavuuspisteet ovat aika pohjalukemissa. Pehmoisesti folkkailevaa luomuaikuispoppia tekevän Jack Johnsonin suurin menestys tähän mennessä on ollut piirrosapina Curious Georgen (suomeksi Utelias Vili) seikkailuja ryydittänyt renkutus Upside Down. Jack ei siis ole kovin Iggy Pop. Nössössä lajissaan Johnson on kuitenkin sangen pätevä tekijä, eikä puhtaasti aurinkoenergiaa käyttäen tuotettu Sleep Through The Static sisällä lainkaan pöllömpää singer-songwriter-viihdettä.
Johnsonin laulut ovat naivistisella tavalla tarttuvia ja mutkattomassa melodisuudessaan luontevia. Ne säteilevät hyväntahtoista energiaa ja vilpittömyyttä jopa ärsyttävyyteen asti. Johnson tekee eräänlaista hyvin ruskettunutta shortsiversiota 1970-luvun lauluntekijätradition popahtavimmista juonteista, joita esimerkiksi Elton John ja Cat Stevens ennen muinoin edustivat.
Soinnillisesti ja tuotannollisesti levyllä liikutaan amerikkalaisen juurevan pehmoilun ytimessä. Kaikki soi orgaanisen kauniisti, eikä helmeilevien kitaroiden ja lungin rytmiikan poreilussa ole hirveästi moitteen sijaa. Paratiisitunnelmasta muodostuu kuitenkin albumin edetessä sen suurin heikkous. Kokonaisuus kääntyy liian laiskanpulskeaksi ja tasapaksuksi. Pari käärmettä Eedenissä tekisi terää.