JAMIE XX: In Colour

Arvio julkaistu Soundissa 6–7/2015.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

JAMIE XX
In Colour
Young Turks

Onko Jamie xx aikamme David Axelrod? Todennäköisesti. Toivottavasti. In Colour on upeaa musiikkia. Inhimillistä ja helposti lähestyttävää, mutta silti jotenkin mahdottoman suurta. Tästä pidin aina David Axelrodinkin levyissä. Niissä yhdistyivät eeppisyys ja ihmisyys.

Axelrodin levyt olivat myös selkeästi oman aikansa tuotteita, jo senkin vuoksi, että pian hänen aikansa jälkeen sen tasoiset studio-orkesterit olivat mennyttä maailmaa. Axelrodin levyt ovat kuitenkin ajattomia eikä niistä ole tullut dekadenttia kitschiä.

Jamie xx:n soolo kuulostaa myös juuri tältä hetkeltä, ja konemusassa käytettävissä olevalla teknologialla – kuten Axelrodin kohdalla infrastruktuurilla – on taipumus leimata syntyneitä biisejä jos niiden eväät eivät jollain tasolla riitä kantamaan soundin taakkaa.

In Colourin eväät riittävät.

Levy on kuin opastettu kierros lähivuosien brittiläisen klubimusiikin historiaan, mutta soundeista on tehty on helpommin lähestyttäviä. Tämä on ainoa tapa saada ne toimimaan synnyinympäristönsä ulkopuolella. Vaikutteita imetään soundeista joissa on äärimmäiset elementtinsä. Se tekee tästä levystä vähemmän hienovaraisen kuin The xx:n julkaisuista. Tässä on välillä jotain hienolla tavalla lapsellista.

In Colour on tanssimusiikkia, jota ei tarvitse tanssia.

Lisää luettavaa