JANN WILDE & ROSE AVENUE: Tokio Okei

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Tampereelta ponnistava glam-nelikko on noussut ripeästi kohti parrasvaloja. Laaja näkyvyys mediassa muun muassa Euroviisu-hässäköiden vuoksi varmasti vauhditti breikkaamista, mutta jo ennen tätä Jann Wilde & Rose Avenue oli ehtinyt kerätä taakseen merkittävän kannattajajoukon. Lisähuomiota yhtye on saanut riikikukkomaisen lookin ja valitsemansa musiikkityylin vuoksi, sillä harvalla bändillä on maamme jähmeässä musiikki-ilmastossa ollut pokkaa tai edes kykyä heittää kehiin vaikutteita niin Bowiesta, Suedesta, Johnny Thundersista, The Curesta kuin J-rockistakin.

Arvio

JANN WILDE & ROSE AVENUE
Tokio Okei
Playground

Tampereelta ponnistava glam-nelikko on noussut ripeästi kohti parrasvaloja. Laaja näkyvyys mediassa muun muassa Euroviisu-hässäköiden vuoksi varmasti vauhditti breikkaamista, mutta jo ennen tätä Jann Wilde & Rose Avenue oli ehtinyt kerätä taakseen merkittävän kannattajajoukon. Lisähuomiota yhtye on saanut riikikukkomaisen lookin ja valitsemansa musiikkityylin vuoksi, sillä harvalla bändillä on maamme jähmeässä musiikki-ilmastossa ollut pokkaa tai edes kykyä heittää kehiin vaikutteita niin Bowiesta, Suedesta, Johnny Thundersista, The Curesta kuin J-rockistakin. Kaiken lisäksi Jann Wilde ja kumppanit ovat tehneet tämän pystypäisesti – hieman samaan tapaan kuin yhtyeen selkein musiikillinen vertailukohta The Ark.

Aivan yhteneväistä musiikillista linjausta ei Jann Wilde ole vielä kuitenkaan löytänyt. Esimerkiksi Lover Lover Lover -biisin tyyppinen hömppäjuoksutus ei yhtyeen hanskaan sovi lainkaan. Huomattavasti parempaa jälkeä bändi tekee kadonneelta punk-helmeltä kuulostavassa A Fine Day For Revolutionissa ja uhkaavaan tuplabasarikomppiin asti yltyvässä nimibiisissä. Jälkimmäinen lienee myös ensimmäinen maassamme tehty kappale, josta pystyy vakavalla naamalla vetämään yhtäläisyysviivoja Sueden majesteettiseen Dog Man Stariin.

Lisää luettavaa