Jäntevää katurockia 40 vuoden aikahypyllä – Vaavin uusi materiaali on itsevarmaa ja lohdutonta

Arvio julkaistu Soundissa 6/2017.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Vaavi
Viimeinen elävä köyhä
Hiljaiset levyt

Vaavi-yhtyeen reinkarnaatio etenee hyvässä järjestyksessä. Ensin ilmestyi alkuaikojen Romulaatikko-demokooste, nyt ryhdikkäästi rokkaava uusi studiolevy. Asian ytimessä ovat alkuperäiset Salon punkpioneerit Kari Hipponen ja Ilkka Isotupa, joiden selustaa turvaavat nuoremmat Frans Hipponen ja Pepe Lindholm. Karin pojan nimissä on kolme albumin iskusävelistä, joista etenkin Toinen vuosi on kiekon parhaita. Omat avainstykensä ovat myös seniori Hipposella (H.Ä.I.V.Y) sekä yli puolet levystä säveltäneellä Isotuvalla (Maailmanloppu). Who-coverissa Korvike (Substitute) Simo Frangénin sanoitus on sangen istuva.

Lähes 40 vuoden aikahypyssä bändin musiikki on jalostunut jänteväksi katurockiksi, jossa tunnistaa punk-riffikiidon ja purevien sanoitusten kulumattomimmat elementit. Entistä tiukempaa soittotaitoaan muusikot eivät kahlehdi hauraisiin alkupunkin kuvioihin, vaan soveltavat näppärästi joitakin melodisia vinjettejä, clashaavaa punky-reggaeta, pidäkkeetöntä hurrigane-teksasia sekä napakoita kitarasooloja. Tässä myllyssä myös Johnny Mopedin vauhtipala Incendiary Device (Kun mä lähden ulos) saa tuhdimman prätkämoottorin alleen. Isotuvan laulussa on niin lujaa varmuutta, selkeyttä ja voimaa, että Syntynyt luovuttamaan -henkiset itsetutkailut ovat lohduttomuudessaan hämmentäviä.

Lisää luettavaa