Vanhassa bluesissa lauletaan usein autoista ynnä muista konkreettisista asioista, jotka ovat ihmiselon kannalta olennaisia mutta pintapuolisesti arkisen tuntuisia laulunaiheita. Tyylissään ne toimivat poikkeuksetta myös metaforina ja saavat laajempia ja yleismaailmallisempia merkityksiä asiaan vihkiytyneiden parissa. Jätkäjätkien musiikki on hyväntuulista ja tuntuu kertovan ensikuuntelulla autoilusta, kaljanjuomisesta ja muusta hauskanpidosta, mutta siinä on samankaltaista teeskentelemätöntä salaviisautta kuin väkevimmissä blues-manauksissa.
Asan keikkabändinä maineeseen noussut Jätkäjätkät on nykyään demokraattinen bändi, jossa Asa on Puppa J:n, Joska Josafatin ja instrumentalistien ohella vain yksi yhdeksästä rivijäsenistä. Eron teko konkkaronkan aikaisempiin töihin on silti vaikeaa, sillä eri projekteja on toisinaan vaikea erottaa tyylillisten linkkien vuoksi. Jos Asalla oli kunnia lanseerata balkan-vaikutteet suomirapiin, ovat nämä vaikutteet tulleet jäädäkseen osaksi Jätkäjätkien musiikillista repertuaaria. Musiikillisesti sakki pitää kuitenkin pilkkanaan genrerajoja. Hiphop-, reggae- ja balkan-vaikutteet sulautuvat juurevampaan folkiin ja iskelmään luontevasti. Erilaisten rytmien runsaus ja tiukka komppi pitävät tunnelman yllä kautta linjan.
Jatkojatkot on nimensä mukaisesti bailulevy, mutta kappaleiden tekstit ovat monitasoisia eikä yksioikoisten tulkintojen tekeminen ole helppoa. Kielellinen leikki on vertaansa vailla näiden kaskunkertojien yhteenlyöttäytyessä. Rytmillään Mustangin lailla hirnuva Moottoritie on ehtaa suomi-blingblingiä, mutta on vaikea sanoa mikä on ironiaa ja mikä vilpitöntä vauhdin iloa. Hillittömästi twistaava Kallion kierros on riemastuttavan lämminhenkinen kuvaus jätkien ryyppyreissusta, ja viimeistään kertosäkeen ja toisen kertojan ilmaannuttua syntyy vaikutelma, että kappale on musiikillisesti relevantein vertailukohta Mikko Rimmisen nerokkaan Pussikaljaromaanin sankarien, Marsalkan, Hennisen ja Lihin, veljelliselle rokuilulle, jossa kauneudelle ja lempeydelle löytyy sijaa toivottomilta näyttävistä lähtökohdista huolimatta.
Selkeämmin yhteiskunnalista kantaa ottaa Perintö, joka käsittelee kuolleiden perinteiden väkinäistä elävöittämistä ja historian uudelleenkirjoittamisen keinotekoisuutta terävästi. Kappaleen lopussa kuullaan erehdyttävästi Munamieheltä kuulostavaa kimitystä. Fiittaus vai imitaatio? Poliittisuudestaan huolimatta jätkät eivät paasaa vaan ovat ymmärtäneet, että leikillisyys on jopa tehokkaampi tekniikka viestin perille saamiseksi kuin julistaminen.
Jatkojatkoissa on tuskin samaa crossover-potentiaalia kuin Jukka Pojan viime vuotisessa Kylmästä lämpimään -levyssä, mutta vuoden 2011 virallisen kesälevyn virkaa se toimittaa täydellisesti.