JAY-Z: American Gangster

Arvio julkaistu Soundissa 12/2007.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Viittaamalla Ridley Scottin American Gangster -elokuvaan Jay-Z rakentaa keski-ikäisen Kingdom Comen (2006) jälkeen rinnastuksen Manhattanilla massiivista heroiinimonopolia pyörittäneeseen Frank Lucasiin.

Arvio

JAY-Z
American Gangster
Roc-A-Fella

Viittaamalla Ridley Scottin American Gangster -elokuvaan Jay-Z rakentaa keski-ikäisen Kingdom Comen (2006) jälkeen rinnastuksen Manhattanilla massiivista heroiinimonopolia pyörittäneeseen Frank Lucasiin. Siinä missä levy-yhtiöiden karttama Jay perusti Roc-A-Fellan myymään levyjään, minkkiin pukeutunut Lucas kitki huumekaupasta tarpeettomat välikädet ja myi itse muun muassa Vietnamista ruumisarkuissa salakuljettamaansa heroiinia ennennäkemättömin liikevoitoin.

Vaikka Lucasin tarina tarjoaa albumille olemattoman viitekehyksen, se on inspiroinut mestari-mc:tä palaamaan aihepiireihin ja tyyleihin, joiden parissa hän on parhaimmillaan. Ensimmäistä kertaa 2000-luvulla Jay käyttää kieltä valloittavan kekseliäästi ja monipuolisesti: toinen toistaan seuraavat punchlinet, sanaleikit ja jäsentyneet rakenteet virtaavat vuolaammin kuin vuosiin, ja huomio siirtyy singleistä ja koukuista taidokkaisiin yksilösuorituksiin. Mikä parasta, American Gangster on sitten The Blueprintin (2001) ensimmäinen levy, jolla on edes suuntaa-antavan omaleimainen soundi, kiitos Diddyn joukkojen. Konseptin tavoin se on kuitenkin löyhä, ja albumin parhaaksi puoleksi paljastuu pidäkkeetön Jay itse.

Lisää luettavaa