Tampereelta ponnistava Samanna-yhtye venyttää kiehtovasti tyylirajoja. Kosketinsoittaja ja laulaja Anna Pesosen säveltämät teokset käyskentelevät popissa ja laulelmassa, mutta tärkein yhdistävä nimittäjä on vallattoman jazz-kirmailun mentaliteetti, joka istuu kappaleiden luovaan nyrjähtäneisyyteen.
Bändin irtonainen ote tuottaa esimerkillisen vallattomia tunnelmia. Esityksissä pirskahteleva naivistisuus jalostuu herkulliseksi sakeudeksi, mikä korostuu sovitusten zappamaisuuksina.
Kvartetti on valinnut ilmaisuunsa instrumentit, joiden yhteissointi kuulostaa miellyttävän lempeältä, lankeamatta kuitenkaan yökerhotasoille. Anna Pesosen sähköpiano, Sami Sippolan saksofoni, Inari Ruonamaan basso sekä Sebastian Krühnin rummut nikkaroivat kokonaisuudesta juohevan.
Tasokas pitkäsoitto annostelee useita kiinnekohtia. Absurdisti villiintyvästä työkalusta turinoiva Ruohonleikkuri-raita osoittaa, että hallittu lauluäänen särkyminen voi olla viehko tehokeino. Oman lukunsa muodostaa yli seitsemänminuuttiseksi jamiksi äityvä kekseliäs irvailu Lyhyt argumentti jazz-musiikille.
