Jere Ijäs on kolmen Jere & The Universe -albumin jälkeen aloittanut soolouran ja vaihtanut levy-yhtiötä laulaja-lauluntekijävetoisesta artistikaartista tunnettuun talliin. Vaikka Ijäs onkin nyt entistä selvemmin omillaan, niin soittokumppaneina on yhä kitaristia lukuun ottamatta viimeiseksi jäänyt The Universe.
Laulut kuin unta -levyllä korostuu odotetusti Jere Ijäksen rooli perinteisenä lauluntekijänä. Välillä uudemman kantrinkin suuntaan kurkkivien poplaulujen tunnelmista voisi kuvitella muun muassa Neil Youngin ja Wilcon levyjen viihtyneen Ijäksen kotisoittimessa. Ääneltään hän sitä vastoin kuulostaa yhä monin paikoin erehdyttävästi Ari ”Kumma Heppu” Närheltä.
Albumin nimiraidasta käyvällä Mun laulut on vain unta -kappaleen hoppuilematon rytmi muistuttaa Harvestin (1972) aikaisesta Neil Youngista. Kepeän kantrisen Ketään ei voi palella -biisin rinnalla Naarmu toistaa asiaansa tarpeettoman pitkään. Kuumeessa hourailee itsensä levyn ”kokeellisimmaksi” esitykseksi ”pianojazzisen” välisoiton katkaistessa hetkeksi soundillisten detaljien värittämän tasaisen tehokkaan poljennon.
Jokunen pitkäveteisempi kappale laskee albumin kokonaisarvosanaa, mutta Jere Ijäksen soolodebyytti on joka tapauksessa hyvää jatkoa Jere & The Universen albumitrilogialle.
