Laulajattarensa mukaan nimetyn hippiheviyhtyeen debyyttilevy (Jex Thoth, 2008) oli jännittävä yhdistelmä teatraalismelodista lauluääntä ja hämmentävän tuhnuista bändisoundia. Black Sabbath -perinteestä sotkettiin omalaatuista ja mystistä jytäriffihuuruilua.
Paljon on verta virrannut Tuonelan virrassa ensilevyn julkaisun jälkeen, ja Blood Moon Risella soittaa käytännössä täysin eri bändi. Soundin keskiössä on toki yhä Jex Thothin pysäyttävä lauluääni, joka osaa olla yhtä aikaa koskettava ja melodramaattinen.
Kappalemateriaalissa kuuluu nyt selkeänä psykedeelisen folkin ja popin vaikutus. Harvat laahausriffitkin soundaavat nyt keveämmiltä ja kirkkaammilta. Tämä ei haittaa, yhtye on vain tarkistanut kurssiaan kohti ilmeisimpiä vahvuuksiaan. Kauniita harmonioita löytyy runsaasti niin laulu- kuin soitinosastolta. Ja kyllä touhu on yhä savuista ja mutaisaa, saastaisen hippikultin touhua.
Uusi kevyempi linja sopii Jex Thothille kuten wahwah-pedaali hippirokkarin mokkasiinin alle, eli just helvetin hyvin.