Jimi Tenorin jo parikymmentä vuotta jatkunut ennakkoluuloton vaellus rytmimusiikin maailmassa jatkuu albumilla, jota voisi luonnehtia yhdistelmäksi funkia, afrobeatia, taiderockia ja vahvasti kotipolttoista hämäräjazzia. Kuten vuonna 2007 ilmestyneellä Joystone-levyllä, on Tenorilla nytkin tukenaan länsiafrikkalais-saksalainen Kabu Kabu -rytmiryhmä ja kotimaista soittajakuntaa. Tenorin kapellimestaroima porukka saa aikaan rytmisesti kiehtovaa musiikkia, jonka pyörteissä maestron aiemmilta soolotöiltä tuttu häröilevä ja hieman suurpiirteinen ote sekoittuu varsin oikeaoppiseen afrofunk-jumitukseen.
Rituaalimaisen tunnelman ja rytmihypnoosin varaan rakentuvat osiot ovat neljännen ulottuvuuden kiintoisinta antia, esimerkkeinä vaikka maanisesti kulkeva Floating Orange tai afrobeathöyryllä hienosti kasvava Mystery Spot. Jatsikkaammissa teemakehitelmissä ylipitkän albumin intensiteetti meinaa välillä uuvahtaa, ja erityisesti Jimi Tenorin omissa soitinosuuksissa on paikoitellen hieman rasittavia fuskujaskan piirteitä. Toisaalta Tenorin eksentrinen ote erityisesti laulajana on koko paketin – vai pitäisikö sanoa muodikkaasti brändin – persoonallisin elementti. Tiivistämällä ja löyhimpiä himmailuja karsimalla Lahden Sun Ran visio välittyisi iskevämpänä.