John Mellencamp tunnustaa amerikkalaisuuttaan yli viiden vuoden tauon jälkeen kokonaan omasta materiaalista koostuvalla albumilla. Yli 30 vuoden ajan levyttänyt veteraani pitää Freedom’s Roadilla jalkansa vähintäänkin Bruce Springsteenin veroisesti tukevasti maassa. Pohjimmiltaan Mellencampin maanläheisyys kumpuaa sankarinaan pitämästään Woody Guthriesta.
Tunnelmiltaan usein surumielinen Freedom’s Road huokuu saarnaamisen sijasta lähinnä toteavaa yhteiskunnallista tiedostavuutta. Toisin kuin maansa johtaja, John Mellencamp on levyllään isänmaan asialla. Äänessä on tervehenkinen patriootti, joka luottaa kotiseutunsa perinteisiin arvoihin, mutta ymmärtää maansa virallisen kannan vastaisesti muitakin kulttuureita. Mellencamp haluaa sankareidensa olevan rehellisiä ja vahvoja, mikä ei sulje poiss suvaitsevaisuutta ja toisten mielipiteiden arvostamista.
John Mellencampin sielukas ääni ja bändinsä hiomaton sointi ovat miellyttävä yhdistelmä. Jim Crow -kappaleella vieraileva Joan Baez yllättää tavaramerkkisen falsettinsa puuttumisella. Vielä paremmin piilossa on albumin suorasanaisin ja samalla naiivein protesti Rodeo Clown.
