Folkia, poppia ja countrya yhdistelevä Jonas And I on, kyllä vain, kotimainen yhtye. Neøvissakin vaikuttavan Jonas Ursinin, Roope Hakkaraisen, Juho Väliahon, Antti Alvaston ja Santeri Laitisen muodostaman ryhmän soinnin kuulaus on periskandinaavista siinä missä poljentonsa paikoittainen rulluttelu (Going Home) luo mielikuvia heinä suupielessä talsivasta punaniskasta. Molemmat elementit ovat verrattain originellin orkesterimme musiikissa tarpeellisia.
Näitä lauluja leimaa usein itkevän miehen emansipatorisuus, joka suodattuu pitkälti samoista kartoittamattomista syövereistä kuin esimerkiksi genreteknisesti ajatellen tyystin eri laarista ammentavan Sigur Rósin voima. Sanattoman välittäminen tuntuu olevan kaikki kaikessa, alfa ja omega.
Eipä sillä, etteikö hauskaakin pidettäisi – kun Protu-leiriläisten iltanuotiolla konsanaan. Jonas And In ilmaisussa viehättää pitkälti sama tietty kainous kuin Neøvissa. Se on hämäystä, sillä kaikesta huokuu, että oikeasti tämäkin orkesteri on erittäin kunnianhimoinen.
Ursinin poppoon toivoisi näkevänsä pienimuotoisessa festivaalikontekstissa joskus jossain. Veden läheisyydessä, ehkäpä.