Kanadalainen trubaduuri Joni Mitchell on osuvasti todennut, että 1960-luvulla hän halusi parantaa maailmaa folkmusiikilla, 1970-luvulla löytää itsensä jazzrockin keinoin ja 1980-luvulla vain kerätä rahaa pop-sävellyksillä. Kommentissa on rutosti sarkasmia, mutta myös totta toinen puoli.
Neljän levyn laatikko Love Has Many Faces esittelee Joni Mitchelliltä valikoituja paloja eri teemojen raameissa. Kyse ei ole tavanomaisesta best of -koosteesta, vaan harkitusta patikoimisesta artistin monipuolisiin edesottamuksiin. Seikka ilmenee jo kappalelistasta, josta puuttuu monia hittejä. Harvemmin kuullun materiaalin marssi framille päätyy ihanteelliseksi.
Kappalevalinnat keskittyvät enimmäkseen Mitchellin jazzrock-aikoihin sekä myöhempiin, vahvasti orkestroituihin teoksiin. Ratkaisu on onnistunut, sillä neidon kunnianhimoisimmat työt sijoittuvat juuri niiden tiimoille.
Uudelleen masteroidut esitykset soivat tasapainoisin sävyin. Äänien ala- ja yläpäihin on uutettu sopivia kontrasteja sekä pehmeyttä, mikä lisää etenkin 1970-lukulaisiin säveliin tuoreilta tuntuvia ulottuvuuksia.
Tammikuussa 1974 julkaistu Joni Mitchellin taipaleen tasokkain albumi Court And Spark saa boksilla runsaasti tilaa. Se on ansaittua, sillä levyn jazzahtava folkrock-sykintä luovii ihastuttavan juohevalla otteella. Sulavasti svengaava Car On A Hill, pohdiskeleva Court And Spark sekä levollinen tilitys Trouble Child lukeutuvat kimaran nautinnollisimpiin poimintoihin.
Oma lukunsa on turhaan väheksytyn Don Juan’s Reckless Daughter -albumin (1977) yli kuusiminuuttinen nimikkobiisi, jolla kuullaan bassomestari Jaco Pastoriuksen maagista instrumentaalihinkkausta. Taiturin soittimestaan loihtimat ponnahtelevat siivutukset kannattelevat hekumallisesti esityksen rytmiikkaa. Ulkoisestikin paketti on tyylikäs. Joni Mitchellin pastellisävyisillä maalauksilla kuvitettu kirjanen artistin saatteineen ja täydellisine kappaletietoineen tukee kokonaisuuden hienovaraista elämyksellisyyttä.