Monista yhteyksistä tuttu basisti Jori Huhtala loistaa ensimmäisellä omalla levyllään erityisesti nokkelien sävellysten ansiosta.Tässä tapauksessa on tuskin väärin verrata levyä Charlie Mingus -henkiseen ilmaisuun, jolle on ominaista melodioiden selkeys, mutta myös kappaleissa esiintyvät yllättävät käänteet. Musiikki on siis sekä lennokasta että maanläheistä, ja siksi mukava vaihtoehto pohjoismaiselle viileälle ilmaisulle. Bändin yhteissoitto on tiukkaa mutta vapautunutta, ja ajoittaiset kokeelliset irtiotot toimivat sävellyksissä särmikkäinä lisukkeina.
Levyn soundimaailmaa hallitsevat Mikko Innasen ja Joakim Berghällin saksofonit sekä Aki Rissasen piano. Huhtala ja rumpali Ville Pynssi pysyttelevät enimmäkseen taka-alalla, ja luovat kappaleisiin jäntevän perustan. Huhtalan ja kumppaneiden ilmaisuun mahtuu monenlaisia tunnelmia. Siirtymät revityksistä rauhallisiin tunnelmiin ovat luontevia, ja musiikista paistaa varmuus sekä omiin kykyihin luottaminen. Kaiken kaikkiaan siis harvinaisen vahva ensilevy.