Pianisti Iiro Rantalan ja kitaristi Ulf Wakeniuksen yhteistyö pääsi idean asteelle lokakuussa 2015, kun kummatkin esiintyivät Berliinissä kosketinsoittaja Esbjörn Svenssonin muistokonsertissa. Muusikoille tuli tunne, että heidän täytyy saada toteuttaa visioitaan duona.
Kiireiden lomassa kaksikko sai äänitettyä albumillisen lempeähenkistä jazzia. Vaikka Rantalan ja Wakeniuksen sävellyksistä sekä lainakappaleista koostuva kokonaisuus on kirjava, musiikilliset linjaukset tuntuvat perustelluilta.
Akustisen kitaran ja pianon vuoropuhelut toistuvat varsin vapautunein ilmein. Tunnelmat askeltavat kepeydestä seesteisyyteen, mikä tekee hyvää julkaisun dynamiikalle. Taitavien muusikoiden virtuositeetti kuuluu, mutta se ei asetu teosten tielle.
Teemallisesti vaelletaan urbaaneissa ympäristöissä, jotka poikivat vivahteikkaita virtailuja. Esimerkiksi Seoul limittää korealaisia perinteitä moderniin sykkeeseen, kun taas Helsinki kirmailee poikamaisen rennosti.
Stevie Wonderilta lainattu joviaali Sir Duke -tulkinta alleviivaa projektin leikkisyyttä. Iiro Rantala ja Ulf Wakenius eivät onneksi puristele instrumenttiensa kulmia.