Jukka Takalon levytystahti on selvästi verkkaisempi kuin ammoin Aknestik-yhtyeellä. Vuosikymmen Haukiputaan popylpeyden jäähyväislevyn jälkeen tuleva Vastarannan laulut on Takalolta vasta toinen sooloalbumi.
Vastarannan laulujen eväät ovat paljolti vanhat tutut. Kipuilevan teiniromantiikan, aikuistumisen myötä kehittyvän murhemielen, luonnon- ja kotiseuturakkauden sekä teräväpiirtoisten yhteiskunnallisten kannanottojen muovaaminen sulavaksi popiksi hoituu Jukka Takalolta yhä kuin itsestään. Aknestikin perintöön kuuluu sekin, että yltiömelodiset popsävelmät tuntuvat kirjoittavan itse itsensä.
Sahastaan kuuluisa Martinniemi, Miss Kollaja ja Jokisuuta kohti kytkevät albumia tekijänsä pohjoiseen historiaan. Omaa nostalgiaansa huokuu myös Armonpulla, joka on jo sanana kaukana tästä ajasta. Samuli Putrolle elämä voi olla juhlaa, mutta Jukka Takalo tarjoaa vaihtoehtoisen näkemyksen. Elämä on vittu(maista murehtimista) vakuuttaa, että vasta murehtiminen tekee ihmisen.
Asiallisenkin asiansa viihdyttävästi esittävän albumin tehokkaimmalla iskusävelmällä Takalon tehotoisto arkipäiväistää ikiaikaista tabua jopa kansanedustaja Päivi Räsästäkin hauskemmin. Yksittäiseen sanaan liitettyä mystiikkaa riisuessaan Jokainen on vähän homo tekee samaa palvelusta kuin koomikkolegenda Lenny Bruce aikoinaan hieman anatomisemmille ilmaisuille.
