Maan kiistellyimpien hiphop-taiteilijoiden joukkoon vuosikymmenen mittaan noussut Julma-Henri osoittaa uusimmallaan olevansa uudistumishaluisempi kuin useimmat keskitietä taapertavat tyylinikkarit. Vähättelemättä omintakeisen mc:n ansioita silmiinpistävintä Henrissä on Ceebrolisticsin riveistä tutun RPK:n alias RoopeK:n tuotanto: dissonoivasta roskasta synkronoidut, monella tasolla yhteen niveltyvät ja sattumista selväpiirteisiä monumentteja sommittelevat biitit.
Sinä missä Henrin kulmikas, ajoituksesta ja yksittäisistä tavuista johdonmukaisia kaaria rakenteleva flow on tunnettu rosoisuudesta ja sattumanvaraisesti kehkeytyvästä punaisesta langasta, RPK on millä tahansa mittarilla huippupedantti, yksityiskohtiin paneutuva mestari, joka ei jätä kiveäkään kääntämättä veistellessään jyrisevästi poukkoilevia ja kaiun siivittelemänä sinkoilevia ääniään. Hän kuvittaa Henrin maailmankuvaa futuristisilla, digitaalisilla kuvasarjoilla, jotka saattavat päähenkilön kaupungin vuokrayksiöstä metropolin sydämeen. Samanaikaisesti tuotanto alleviivaa sitä tosiasiaa, että ilman Psykoterapian (2010) kaltaista johdonmukaisesti kantavaa teemaa Henrin ilmaisuvoima nojaa raskaasti sanoihin, jotka puolestaan nojaavat yksin hänen ilmaisuvoimaansa.