Jos häikäilemätön The Killers tahtoo tulla muistetuksi 2000-luvun Duran Duranina, voi kanadalaisen Junior Boysin roolia verrata vaikka A Certain Ratioon. Heidän käsityksensä popmusiikista on siis marginaalisempi ja akateemisempi.
Junior Boysin kolmas albumi kuulostaa kutakuinkin samalta kuin kaksi aiempaa – ajattelevien aikuisten kaltaisilleen tekemältä synteettiseltä popmusiikilta. Diskosta, dubista, teknosta ja 80-luvun radiopopista muotoillun äänimaailman vähäeleisyyttä ja täsmällisyyttä kelpaa ihailla, mutta mielessä nakuttaa alati toive iskevästä kertosäkeestä tai taivaallisesta melodiasta, jota ei kuitenkaan tule. Vaikka Work-kappaleen taustalla tapahtuukin jotain todella kiinnostavaa, on levyn äänikuva enemmän etäinen kuin lämmin tai lavea.
Levyn etukantta myöten kaikki tekstit on painettu sekä englanniksi että ranskaksi. Hitaasti liikehtivä Junior Boys vaikuttaa liian tietoiselta olemuksestaan ja maineestaan. Bits & Pieces- ja Sneak A Picture -kappaleita värittävä sliipattu saksofoni ei oikein riitä todisteeksi kravatin löysäämisestä.
