JUUSTOPÄÄT: Nuori kaunis onneton

Arvio julkaistu Soundissa 04/1999.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Levytysuransa alkajaisiksi uuspunk-aallolla ratsastanut Juustopäät otti jo toissa vuoden lopulla ilmestyneellä kolmannella albumillaan etäisyyttä teinisyyteensä. Kaikkein pisimpään mietityn neljännen pitkäsoittonsa Nuori kaunis onneton trio on tehnyt edeltäjänsä lailla Sub-Urban Triben Janne Joutsenniemen kanssa ja jälki on jälleen pari askelta aikuisempaa.

Arvio

JUUSTOPÄÄT
Nuori kaunis onneton
Mercury

Levytysuransa alkajaisiksi uuspunk-aallolla ratsastanut Juustopäät otti jo toissa vuoden lopulla ilmestyneellä kolmannella albumillaan etäisyyttä teinisyyteensä. Kaikkein pisimpään mietityn neljännen pitkäsoittonsa Nuori kaunis onneton trio on tehnyt edeltäjänsä lailla Sub-Urban Triben Janne Joutsenniemen kanssa ja jälki on jälleen pari askelta aikuisempaa.

Nuori kaunis onneton -albumilla Juustopäät ei ole varsinaisesti vakavoitunut, sillä bändi haluaa edelleen uskoa melodisen pop-rockin tehoon. Levyltä löytyy Minne meet? -biisin kaltaista akustisillakin kitaroitua pop-rallattelua ja myös Minä syön -ja Maria oli lapsi -kappaleiden kaltaisia bändin jäsenten lapsuudesta kieliviä puolikorniuksia. Juustopäiden kasvu kuuluu parhaiten Kauniimpi kuin Marilynin donhuonoudessa ja Vain koska olet kaunis -biisin ja Lainelautojen laulun kertosäkeiden imuisuudessa. Kiekkonsa ainoana lainaraitana kolmikko rohkenee tarttua Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki – klassikkoon, joka on muuttunut pelottavuuden katoamisen myötä ”vain” upeaksi rockbiisiksi.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa