Tässä konsensus- ja iskelmäheavyn luvatussa maassa K-X-P on Suomen raskain orkesteri. Rumpukoneilla, syntetisaattoreilla, vaihtuvalla määrällä ja kaartilla rumpaleita sekä äänivalliin rauhaisasti uppoavalla, miellyttävän litteällä laululla operoiva jyrä on transsi- ja euforiahakuinen, mutta tästä on hippipelleily kaukana.
K-X-P:stä tulee mieleen Conan Barbaari jo kauan ennen kuin Sirenin sotaisat ”vasket” pärähtävät soimaan. Nahan, kemiallisesti tuotetun savun ja hienhajuista psykedeliaa tuottava trio+ onnistuu kuulostamaan synkältä olematta uhkaava tai lannistavan pahaenteinen. K-X-P:n matka tuntuu kulkevan kohti tiiviimpää ja kiihkeämpää yhteyttä teknon ja acid housen kanssa, mutta se tekee sen luopumatta bändin ytimessä pumppaavasta rockista. Konemusan ja rockin yhdistelmät jäävät usein pinnallisiksi ja teennäisiksi yritelmiksi, joissa eri elementit imevät toisistaan veret antamatta mitään takaisin. K-X-P onnistuu fuusiossa tavalla, jossa kaikki voittavat.
Mutta niinkin upeata jälkeä kuin bändi tekee juntatessaan, eniten levyn parissa liikuttuu Tangerine Dreamin tontille menevinä hetkinä, kuten Transuranic Heavy Elementsin tai levyn avaavan Winnerin aikana.
