KALEIDOBOLT: Kaleidobolt

Arvio julkaistu Soundissa 11/2015.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

KALEIDOBOLT
Kaleidobolt

Levyn kannessa oleva abstrakti, vähän nuhjun näköinen vesivärimaalaus ei tee oikeutta sisällölle, eikä varsinkaan kuvaa sitä mitenkään. Vasta viime vuonna yhteen lyöttäytynyt helsinkiläistrio nimittäin tykittää aika ärtsyä riffidraamaa, joka mieluusti hakeutuu myös psykedeelisemmille tutkimusretkille pitkien kappaleiden suvannoissa.

Kyse on bändin fyysisestä debyytistä, ensialbumi julkaistiin vain digitaalisesti. Jatkoa varmaan seuraa fyysisessä muodossa, sillä kolmikon livenä studiossa soitettu irrottelu puhuttelee epäilemättä stoner-rockaajia siinä kuin psych-diggareitakin.

Pitkät biisit ovat murealla säröllä bassoaan mätkivän Marco Menestrinan käsialaa, mutta pääosan näyttelee Sampo Kääriäisen ketterä kitarointi, jonka ammentaa niin Hendrixistä kuin Tony Iommista ja Jukka Tolosestakin. Kääriäinen laulaakin mukiinmenevästi, tosin aika vähän ja ääni tulee kuin jonkin luolan perältä. Hetkittäin hyvinkin raskas möyriminen antaa usein tilaa myös hienostuneemmalle maalailulle eikä asiaa pahenna Valtteri Lindholmin ilmeikäs rumputyö, joka saa epäilemään miehen soittaneen jazziakin. Tästä on hyvä jatkaa laulupuolta vähän hiomalla.

Lisää luettavaa