KALMAH: Swamplord

Arvio julkaistu Soundissa 12/2000.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Swamplordia tehtäessä Kalmahissa soitti kolme viidesosaa Eternal Tears Of Sorrow'sta. Eikä ihme, että miehet ovat rientäneet niin ikään Pudasjärveltä kotoisin olevien Kokon veljesten avuksi. Kalmahin lähtökohdat ovat melodisessa deathissä, nimenomaan kitaramelodioihin perustuvassa kalmassa.

Arvio

KALMAH
Swamplord
Spikefarm

Swamplordia tehtäessä Kalmahissa soitti kolme viidesosaa Eternal Tears Of Sorrow'sta. Eikä ihme, että miehet ovat rientäneet niin ikään Pudasjärveltä kotoisin olevien Kokon veljesten avuksi. Kalmahin lähtökohdat ovat melodisessa deathissä, nimenomaan kitaramelodioihin perustuvassa kalmassa. Kun black-viittauksiakin kuullan ja perinteisen metallin sävyjä rakenteisiin ja varsinkin soolokohtiin lisätään, ovat ETOS-isännät varmasti kuin kotonaan. Kalmah on kuitenkin Antti ja Pekka Kokon bändi. Veljekset ovat kynäilleet kaikki biisit. Hauskaksi asian tekee se, että soolokitaristi Antti Kokko liittyi äskettäin ETOSiin, joten Kalmah leimataan helposti Eternal Tearsin sivuohjelmaksi, jota se ei alun perin ollut.
Kalmahin erikoisuus ovat pitkät soolonlirutukset, joita pursuu metallivallin takaa ja välistä esiin jatkuvasti. Perusdeathia ilmavammat kitarakuviot ja -harmoniat ottavat muutenkin paljon tilaa hallintaansa ja tuovat pirteyttä tähän usein liiankin totisena jurottavaan musiikinlajiin. Aivan kaikkea hyötyä ei ominaispiirteestä saada irti revittyä, sillä Swamplordin biisit ovat kokonaisuutena vielä vähän kasvottomia. Mikäli Kalmah kehittyy samansuuntaisesti kuin ETOS, se saattaa olla menossa vieläkin melodisempia lauluja kohti. Suunnannäyttäjiä voisivat olla Dance Of The Water ja Hades, joissa Kalmahin vahvimmat puolet yhdistyvät onnistuneimmin. 

Lisää luettavaa